Miksi mä hylkäsin Rosvot ja perustin taas uuden blogin

Näin sitä mennään. Stop, Shake, Honey, Go uudessa osoitteessa. Onkohan takana nyt viides muutto? Nimi pysynyt samana, paikka vaihtunut. Jos hakisin klikkejä tai rahaa, tää ois katastrofaalista toimintaa. Mut niin se menee.

Tein päätöksen pienissä nousuissa lauantai-iltapäivänä, jotain ehkä kello 16.08. Oltiin silloin ”jengin” kanssa ”hömppäämässä” Alt Agency & Managementin järjestämässä matineassa Tampereen O’Connell’sissa.

Ennen kuin keskustelu riistäytyi käsittelemään panemista, vaimojen kauneutta, panemista ja panemista, mä ja hiljattain One Quart Magazinen perustanut Nick juteltiin ns. oikeista asioista. Eli presidenteistä, perheistä, jalkapallosta ja musiikkimediasta. Mä ja Nick oltiin tultu samaan, hieman häiritsevään lopputulokseen:

Kaikki suomalaiset musiikkiblogit yhdessä paikassa = vähemmän huomiota suomalaiselle indiemusiikille.

Eli kun silloin joskus, 4-5 vuotta sitten, jos esim. Solitin artisti julkaisi biisin, siitä intoili  helposti kymmenen blogistia. Mutta kun Rosvot.fi alkoi (jossa siis itsekin oon ollut alusta saakka mukana, tosin viime vuodet lähes 100% horroksessa), samasta biisistä kirjoitti yksi tai kaksi tyyppiä. Koska miksi enemmän? Saitti oli kuitenkin yhteinen.

Toinen juttu on ollut se, että suomalainen (vapaaehtoinen) musiikkikirjoittaminen on siirtynyt tosi paljon valtavirtaa kohti (ja samaan aikaan esim. Rumba siirtynyt tosi paljon viihdettä kohti). Jos esimerkiksi nyt tsekkaa Rosvojen etusivun, siellä käsitellään Sannia, Placeboa, Kasmiria, uudestaan Sannia, Tähdet tähdet -tv-sarjaa, Apis-leffaa ja niin edelleen. Joukossa on tietysti kivassa suhteessa myös tuntemattomien artistien hehkutusta, mutta Rosvot.fi ei keskity ensisijaisesti kotimaiseen indie-& altsumusiikkiin.

Ja mun mielestäni Suomessa pitää olla blogi, joka keskittyy.

Koska mä toivon, että sille on tarvetta.

Rosvot.fi on erittäin tarpeellinen blogikeskittymä, jossa on loistavia, musiikkiin intohimolla suhtautuvia kirjoittajia. Ja niin kuin perustajajäsen Jyri sanoi, vapaa alusta, jossa jokainen saa kirjoittaa siitä musiikista, josta haluaa. Kaikkea hyvää heille!

Mä oon Antti. Stop, Shake, Honey, Go on Facebookissa, ja mä oon esim. Twitterissä.

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Miksi mä hylkäsin Rosvot ja perustin taas uuden blogin

  1. Helöy ja onnea uuteen, nyt jo toki lähes teini-ikään ehtineeseen blogiin! Mun on pitänyt kommentoida tähän jo viikkojen ajan, mutta kas kun nyt vihdoin muistan.

    Tekstissäsi ja sun & Nickin pohdinnoissa on pointtia. En itse ole nähnyt mielekkääksi kirjoittaa jokaikisestä kotimaisesta uudesta indiekipaleesta, jos joku toinen rosvo on sen jo tehnyt – siis mikäli en keksi asiasta jotain uutta sanottavaa tai muuten vaan lähesty eri kulmasta. Sama pätee kylläkin valtavirtaan, ei se ole vain suomi-indien vitsaus. Erohan on toki siinä, että Antti Tuisku ei juuri kaipaa sitä yhtä pientä nettiartikkelia, toisin kuin pienet bändit.

    Sen verran kuitenkin esitän puolustuspuheenvuoroakin, että OULU. Kun muutin takaisin tänne pohjoiseen, vähentyi keikoilla käyminen dramaattisesti. Arvaa, miten paljon täällä on kotimaisia ihania indiebändejä ja -artisteja keikoilla? Jep. Aikoinaan kävin Helsingissä paljon esim. Soliti-keikoilla, ja kirjoitin niistä. Otin kuvia. Sillä vaikkei runosuoni sykkisikään ja levystä keksisi mitään älykästä sanottavaa, aina voi fiilistellä keikkaa kuvien kautta, ja se onkin aina ollut itselleni luontaisin ja mukavin tapa blogata. Oulun keikkatarjonta on uskomattoman nihkeää, ja keskittyy metalliin tai muuhun itselle ei niin mieluisaan. Poikkeuksena toki sitten vaikkapa Satellite Stories, joka sekin heiluu pitkälti Euroopassa.

    Toinen Oulu-kökköys on musiikin kuuntelun väheneminen ylipäätään. Olen miettinyt, mistä se johtuu, ja tullut päätelmään ajankäytöstä. Helsingissä asuin yksin. Ja vaikka olinkin kaukosuhteessa, music is my boyfriend aina silloin, kun fyysistä suhdetta ei ole. Oulussa kotielämä on erilaista. On mies ja kaksi karvalasta, päivätyöt, harrastukset. Harvoin tulee sulkeuduttua tunneiksi luurien kanssa levyjen maailmaan. Myös työpaikalla on erilaista, kun Helsingissä vietin päivät kuunnellen Spotifya. Oulussa työilmapiiri on tiiviimpi ja sosiaalisempi.

    Mutta ehkä tämä voisi olla pieni uudenvuodenlupaus – se vähä, mitä keskittyy musiikkiin, voisi suuntautua pieniin pumppuihin. Tai no, minkäs minä sille voin, että teini-iästä mukana kulkeneet rakkaimmat saattavat olla myös niitä suureksi kasvaneita (mainitsemistasi artikkeleista kun Placebo ja Apis-leffa ovat molemmat mun kynästä :D). 🙂

    Tykkää

    1. Mulla tää ongelma on ollut jo kauan. On paljon aikaa vievä työ (josta pidän tosi paljon), on kaksi lasta ja yksi koira, on koti ja takapiha. Futistakin pitää jossain vaiheessa ehtiä katsoa. Ja tietysti aamutyö leikkaa paljon iltaohjelmaa pois.

      Onneks Tampereen keikkatarjonta on tosi hyvää, että noin kerran kuukaudessa ehtii.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s