Mäkin oon nähnyt MC Taakibörstan livenä ja se oli aika sekainen soppa

Joo-o, Olarin omat pojat myivät kolme kertaa Tavastian loppuun, noin luokkaa 2 minuuttia per varaustilaisuus. MC Taakibörstan vetovoima on vuonna 2016 helvetin perkeleen kipeä, varsinnii kun Edu Kehäkettunen, Setä Koponen ja Davo eivät ikinä julkaisseet kokonaista albumia MC Taakibörstana.

Pitäisi kai sanoa, että suosio yllätti, mut eihän se mitään yllättänyt. Nimittäin, niin kuin muistajat muistaa, tämä on kokoonpanon toinen comeback. Se edellinen kesti yhden keikan verran Flow’ssa vuonna 2011.

Ja koska ”jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin”, siirrytään muistojen siivin Suvilahteen viiden vuoden taakse.

OSA 1, MIKS JUST FLOW JA MINKÄLAISTA SIELLÄ OLI?

Elokuun 13. vuonna 2011 oli kaunis päivä, eli aurinkoinen ja leppeä, ei liian kuuma. Suvilahteen oli saapunut just hyvä määrä ihmisiä, ei esmes niin paljon (=liikaa) kuin tänä vuonna. Kalja oli jo tuolloin juuttaan kallista, mut se euron panttipertölkki-meno piti paikan puhtaana. Skumppabaari tuntui jotenkin hohdokkaalta, eivätkä sitä olleet vielä vallanneet yli 40-vuotiaat yritysasiakkaat. Sushin syömisestä haluttiin kertoa somessa. Sellaista aikaa.

Päivän odotetuimpia artisteja olivat esimerkiksi Lykke Li (joka saatana perui), Pains of Being Pure at Heart, Janelle Monáe, Human League, Iron & Wine ja niin edelleen. Timantinkovista kotimaisista Flow’ssa nähtiin muun muassa Magenta Skycode, Regina, Delay Trees ja Shine 2009.

MC Taakibörstan oli määrä esiintyä Open Source Stagella. Kyseessä oli Heinekenin sponsaama pikkulava, jonne oli voinut ehdottaa esiintyjäksi ”mitä tahansa”, ja lopullinen line up selvitettiin Facebook-äänestyksellä. Mukaan valikoitui muitakin varsin kovia nimiä, esimerkiksi Eevil Stöö, Stockers! ja Nightsatan.

Ne jotka muistaa, Open Source Stage sijaitsi vuonna 2011 ihan päälavan vieressä. Eli pikkulavan artisti ei voinut aloittaa ennen kuin päälavan pumppu oli lopettanut. Ja koska Lykke Li oli perunut, Iron & Winelle annettiin enemmän soittoaikaa, minkä vuoksi MC Taakibörstan keikka myöhästyi puoli tuntia. Mutta tieto ei tavoittanut juuri ketään, tietenkään.

OSA2, SE ITSE KEIKKA

Kun siirryin parisenkymmentä minuuttia ennen Taakibörstan ilmoitettua starttia Open Source Stagen alueelle, pääsin kylläkin suht lähelle lavaa, mutta hyvin nopeasti paikka oli niin täysi, että liikkuminen mihinkään suuntaan oli mahdotonta. Porukkaa oli niin paljon, että sitä olisi riittänyt keposesti yhden teltan pitimiksi.

Tunnelma oli siis kohdallaan, mutta kun satuin päätymään vahvoissa pöllyissä olevien nuorten miesten keskelle kuuntelemaan heidän epäselviä machoilujaan naisista, rapista, Flow’sta ja menneiden viikonloppujen sekoilusta, tilanne ei alkuun ollut maailman hilpein. Vielä kun tiesin, etteivät Davo, Edu ja Setä Koponen nousisi lavalle noin 45 minuttiin. Kaljaakaan ei ollut, eikä sitä päässyt mistään hakemaan. Lisäksi iso osa yleisöstä luuli kokoonpanon viivyttävän aloitustaan tahallaan, mikä johti rytmikkääseen haistakaa v***u -huuteluun.

Kun MC Taakibörstan keikka viimein alkoi, asiat muuttuivat paremmiksi, mutta eivät legendaarisiksi.

Miesten flow, rytmiikka tai yhteispeli ei ollut veitsenterävää, koska ainakin Edu oli vähintään yhtä kovissa huumeissa kuin vieressäni öyhöävät nuoret (tai helvetistäkö mä o i k e a s t i tiedän, mut kyl se siltä näytti). Davo veti alusta saakka vetreästi, Setä suht kankeasti, joskin myös hän pääsi lopulta vaihtiin. Toisaalta tyyppien lavapreesens ja yleinen rentous pelastivat paljon, ja se, että yleisö oli erittäin hyvin menossa mukana. Muistan olleeni vaikuttunut siitä, kuinka hyvin jengi osasi sekä vanhojen että uusien biisien sanat ulkoa. Kädet heiluivat, hauskat rivoudet lensivät, ihmiset hymyilivät. Joku tais heittää jonkin Uniikki-vitsinkin.

Yllättävää ei ollut, että riemullisimpaan fiilikseen juhlakansan nostivat Taakibörsta-klassikot PA 2001 ja Riskei on otettava sekä Edun yleisönlaulatus Loota kii. Espoolainen oli kans kova, erityisesti, koska se tuntui jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan, sillä lailla, että osa tyypeistä olisi jo halunnut lopettaa biisin, mutta Edu ei. No Smoking Teamin biisejä kuultiin siis myös, ja varmaan joitain muutakin, mut en mä kaikkea voi muistaa. Ai joo, Kullii oli hauska.

Käytännössä bändi veti homman kotiin lavakarismalla ja hauskoilla jutuilla. Kun yleisö tykkäsi ja mun vieressä olleet pilvipäät tykkäsivät, mäkin lopulta tykkäsin. Sympaattista oli tietenkin jatkuva lavalla röökaaminen ja kaljan kittaaminen. Ja se, että vähän ennen loppua Edu oli lähdössä jonnekin, mutta Davo esti aikeet pitämällä häntä tiukasti niskasta kiinni. (Muistaakseni.)

Kaikkiaan keikka kesti vain reilut 30 minuuttia, mikä oli aika vähän.

OSA3, NIIN MITÄ MÄ NYT SITTEN ODOTAN TAVASTIAN KEIKOILTA?

Viisi vuotta sitten Flow’ssa MC Taakibörsta oli spontaanista pihalla, ehkä koska itse keikkakin oli tullut heille eteen vähän sattumalta. Vielähän ei ole kerrottu, johtaako tämänkertainen comeback festarikeikkoihin, uusiin biiseihin tai (lopulta) esimerkiksi albumijulkaisuun, mutta kaikkiaan asiat vaikuttavat tällä kertaa suunnitellummilta.

Jos bändi on yhtä hillitön kuin Suvilahdessa, mutta musiikillisesti tiukempi, odotettavissa on huimaa menoa.

Mä oon Antti. Stop, Shake, Honey, Go on Facebookissa, ja mä oon esim. Twitterissä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s