Office Building oli rautaa! Eli 5 esimerkkiä Janne Laurilan upeudesta biisintekijänä

Yksi Tampereella viikonloppuna järjestettävän Valoa Festivalin ilahduttavimmista tapauksista on Janne Laurilan kaksi Office Building -keikkaa. Laurila esittää soolona vanhan yhtyeensä materiaalia O’Connelsissa perjantaina ja Uhana Design -liikkeessä lauantaina.

Office Building oli vuosituhannen alun hienoimpia kotimaisia yhtyeitä, joka alkoi Laurilan yhden miehen projektina, mutta kasvoi monipuoliseksi ja -ääniseksi indietä, poppia ja jopa countrya yhdistelleeksi orkesteriksi. Neljä vahvaa albumia, kasetin ja muutaman sinkun/ep:n tehtaillut bändi hajosi vuonna 2005.

Tsättäsin Laurilan kanssa yhtyeen tekemisistä ja hänen biiseistään.

Hei Janne! Miten Office Buildingistä tuli sellainen yhtye kuin tuli?  Eli tosta yksintekemisestä isoksi bändiksi, jossa viulu on isossa osassa.

Se eka levy alkoi yksin tekemisellä & alettiin lisätä kamaa, siitä se sitten jotenkin. Viulu nousi isoon rooliin ku törmäsin Pekkoon. Se ei aluks meinannu uskaltaa tulla soittamaan ku ei kokenu olevansa ”pätevä” viulisti. Onneks tuli & ihan kivastihan sillä menee… Kävi semmonenkin tsägä, että Pekko kävi opiskelijavaihdossa Pietarissa ja otin tuuraamaan opiskelutoverini Lauran. Sittemmin menimme naimisiin!

Sulla oli siinä aika kovia tekijöitä kumppaneina. Pekko Käppi, Teemu Elo, Leinosen Villekin oli tuottamassa ja niin edelleen. Mikä heidän vaikutuksensa oli?

No mää vein ”valmiita” biisejä treenikselle, annoin jotain suuntaviivoja ja annoin asioiden tapahtua. Siks se välillä olikin ihan levällään! Vaikutus tietty oli valtaisa, jokaisen levyhylly & näkemykset musasta vaikutti omalla laillaan. Teemu tutustutti mut krautrockiin ja Bobby Vintoniin, Leinonen opetti sovittamaan ja kuuntelemaan Gainsbourgia, Pekko näytti mulle arkistojen aarteita & toi ihanaa mullan tuoksua kokonaissointiin. Grateful Deadiin en oo vielä haksahtanu, vaikka Pekon lempiyhtye onkin!

Loppuiko Office Building jostain syystä?

Siinä oli kuus soittajaa kolmessa eri kaupungissa ja alkoi tuntua melko työläältä se pyörittäminen. Muutenkin oli aika soittaa vähän muuta musaa. Se loppu just hyvin.

Ok. Nyt sä esität näitä biisejä omalla nimelläs, mut onko ollut mitään puhetta koko bändin comebackistä?

Ei.

Mä tein tällaisen viiden biisin soittiksen, johon on valittu biisi per abumi, se eka kasetti mukaan lukien. Ekana siinä on BURN IN THE SPEED, joka bändin hitikkäimmästä päästä. Se taisi soida YleX:lläkin?

Tää tavallaan enteilee jo seuraavaa vaihetta ”uralla”, eli tää oli jo askel Laurila-yhtyeen touhujen suuntaan. Tällaiset biisit olivat toisaalta myös se ”toinen polku”, joka jäi käyttämättä, kun lähdin kahlaamaan romantiikan syviin vesiin niillä ekoilla levyillä. Se Laurila-yhtye tavallaan hoiti senkin systeemistä sitten. Itse biisistä ei oo hirveemmin muistikuvia, mut kyllähän tää tais olla sinkkukin ja kaikkee. Vähän ehkä yliyrittämistä levyversiossa.

TO SEE ONLY SHADOWS, ekan albumin avausbiisi ja kohokohta, yksi tämän genren parhaista tässä maassa. Miten se syntyi?

Laulun nimihän ei ole niin synkkä kuin ensisilmäyksellä vaikuttaisi. Se viittaa Platonin luolavertaukseen ja siihen, kuinka emme oikeastaan tunne toistemme motiiveja alkuunkaan. Silti läheisyys & kumppanuus tuo lohtua tarkoituksettomassa kosmoksessa. Aloin kirjoittaa ”vakavampia” biisejä siinä joskus 98-99 ja nää ensimmäiset olivat aika latautuneita. Ekan levyn eka biisi, sellainen lisäarvo tietysti!

OH CAFFEINE! on taas alun lofi-kauden hurmaava rämistely, joka kuultiin joskus keikoillakin, vaikka ei ollutkaan vakkariohjelmistossa. 

Tää on tosiaan alkuaikojen instant songwriting-kautta. Biisejä saattoi syntyä päivässä seitsemänkin, etenkin jos ois pitäny siivota tai lukea tenttiin. Joskus en muistanu laittaa aamulla ees päällyshousuja jalkaan, ku piti raivolla tehä lauluja. Tässä laulussa on tietty perinteinen ”write what you know”-eetos, kahvia kului runsaasti. Vuonna 1998 en vielä tiennyt, että on tyhmää juoda 15 kuppia vaaleapaahtoista kuraa kun voi hoitaa homman neljällä tuplaespressolla. Täs on kyl hyvä kertsi.

SLEEPING SEAS oli yks suurista keikkasuosikeista. Yksi omia lempparibiisejäni.

Tämä on mielestäni aika tasapainoinen ja onnistunut sävellys, jotenkin oon kokenut tän läheiseksi. Mukava laulaa. Oli myös tavallaan kakkoslevyn nimibiisi, kansiin tussasi nimen sittemmin edesmennyt isoäitini Irja, joka harrasti kalligrafiaa. Harras, mutta ehkä turhankin vakava levy se kakkosalbumi.

THE LAND OF GOLDEN DREAMS on taas rento ja letkeä ralli, eli kaikkea muuta kuin vakava. Jopa viihteellinen pala!

Kuuntelin aika paljon sellaista 60-luvun orkestroidumpaa poppia (Walker Brothers jne.) ja totta kai halusin sellaista fiilistä omaankin musaan. Ei tietenkään mitään hajua kuinka, joten perse eellä puuhun ja tekemään! Hyvä metodi, tulee persoonallista. Tässä on myös ehkä ensimmäistä kertaa country-poljentoa mun tuotannossa. Tää oli tarjolla Marita Taavitsaisen levyllekin aikanaan! Ninnu Rogozin teki tähän upean videon.

Janne Laurila esittää Office Buildingin biisejä perjantaina O’Connel’sissa kello 20.00 ja lauantaina Uhana Design -liikkeessä kello 16.00. Jälkimmäinen on samalla SS17-malliston lanseeraustapahtuma. Koko Valoa Festivalin ohjelma on nähtävissä täällä.

Mä oon Antti. Stop, Shake, Honey, Go on Facebookissa, ja mä oon esim. Twitterissä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s