Miten saat musiikkisi soimaan radioon vuonna 2017

Kirjoitin kolmisen vuotta sitten sangen suosituksi nousseen kirjoituksen radion musiikillisesta olemuksesta. Radiosoitto – ja erityisesti soittoon pääsy – on ollut parin viime kuukauden aikana jälleen ahkerasti tapetilla, edellisen kerran reilu kuukausi sitten, kun Soundi haastatteli Nelonen Median musiikkipäällikköä Mikko Koivusipilää  aiheesta.

Ajattelin julkaista päivitetyn version vanhasta kirjoituksestani, koska kuluneen kolmen vuoden aikana sangen möhkö osa sisäisestä optimismistani on muuttunut kylmäksi realismiksi.

Nimittäin, jos olet aloitteleva artisti tai soitat bändissä, ETKÄ halua antaa soundiasi ulkopuolisen tuottajan käsiin, usko tämä:

Sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä soimaan kaupalliseen radioon.

No okei, Radio Helsinkiin, Bassoon, Radio Suomeen ja joihinkin pienemmille kanaville on, ja hyvä niin. Mutta tämä kirjoitus ei käsittele niitä, vaan isoja, soittolistallisia, kohderyhmätietoisia, merkittävää voittoa tavoittelevia asemia. Niitä, joiden kuunteluosuus on ’bout 80 prosenttia kaikesta kaupallisesta radionkuuntelusta (KRT tammi-joulu 2016).

Jos siis olet valmis pelaamaan rahapeliä, tavoitteenasi tehosoitto, striimiplatinat ja Emma Gaalan konfettisade, anna palaa – tässä sinulle tiekartta kohti mainetta, kuuluisuutta ja viisinumeroisia tekijänoikeuspalkkioita!

Osa 1: Asenne

1. Mieti muutama päivä, haluatko todella musiikkisi radioon soimaan. Nimittäin valtaosa artisteista ja yhtyeistä ei halua. He haluavat, että radio muuttuisi heidän musiikkinsa muotoiseksi, siis että radion kuuntelijat muuttaisivat makutottumuksiaan. Niin ei tule tapahtumaan, ei ainakaan sinä aikana, jolloin sinun bändisi on olemassa.

2. Jos haluat muuttaa musiikkimaailmaa, tehdä niin sanotut nirvanat, loistavaa. Kannustan sinua. Ole niin erinomainen ja tee niin hyvää aiemmasta valtavirrasta poikkeavaa musiikkia, että kohta yksi (1.) ei pidä paikkaansa. Lupaan tarjota pullakahvit. Ja jos löydät sisältäsi oman henkilökohtaisen Anna Erikssonisi, well done. Bisnes tarvitsee toisinajattelijoita. Mutta minä en ole nyt kertomassa miten ajatella toisin, varsinkaan kun valtaosa  kaupallisesti epäonnistuneista artisteista on jo valmiiksi valinnut sen tien.

3. Sinun pitää muuttaa ajatteluasi tekijäkeskeisestä vastaanottajakeskeiseksi. Eli sinun pitää tietää, minkälaisesta musiikista radiota kuuntelevat ihmiset pitävät. Ja sitten tehdä sellaista musiikkia. Sinun pitää tuntea populaarimusiikin historia hyvin ja rakastaa jotain sellaista, joka on joskus ollut menestyksekästä. Tämä ”jokin menestyksekäs” sinun pitäisi paitsi osata toisintaa, myös muuttaa sellaiseen muotoon, että se kuulostaa tuoreelta tässä ajassa. Tuttuus + tuoreus = menestys.

4. Ja tästä ei oikeastaan pääse mihinkään. Sinun on annettava osa omasta päätäntävallastasi sellaiselle, joka tietää jotain menestyksestä. Eli valita joku, johon luottaa. Maineikkaan levy-yhtiön promoottori tai A&R-tyyppi tai johtaja. Kannuksensa hankkinut tuottaja. Pekka Ruuska. Ja jos olet siinä onnellisessa tilanteessa, että joku oikeasti haluaa neuvoa sinua, sinun on paras ottaa neuvot vastaan.

5. Lopullinen totuus on tämä: bändisi alkaa soida radiossa heti, kun jonkin aseman musiikkipäällikkö uskoo oman kanavansa yleisön pitävän siitä. Ja kun kappaleesi on kanavalla soinut, musiikkitutkimusten tulosten on oltava tarpeeksi mairittelevia, jotta laulusi pääsee tehorotaatioon. Tämän jälkeen sen on kestettävä mahdollisimman hyvin kulutusta, jotta se ei pala loppuun, vaan päätyy mahdollisimman monen musiikkipäällikön recurrent-kirjastoon. Ja jos teoksesi kestää vielä recu-pyörityksenkin, siitä saattaa tulla klassikko. Ja silloin alat olla ns. todella hyvissä.

6. Viittaa kintaalla niille, jotka haukkuvat sinun olevan laskelmoiva, sielunsa myynyt prostituoitu, joka tekee tätä vain rahasta. Nyt ei ole kysymys siitä. Kaupallinen musiikki on sellaista, josta ihmiset pitävät, epäkaupallinen sellaista, josta ihmiset eivät pidä. Sinun pitää haluta samaan porukkaan kuin sanokaamme The Beatles, Abba, Led Zeppelin, Eppu Normaali, J. Karjalainen, Chisu ja Kanye West. Jotta pääsisit sinne, sinun on omistauduttava intohimoisesti työllesi ja harjoiteltava sitä tuhansia tunteja – ilman minkäänlaisia takeita siitä, että vaivannäkösi tuottaa joskus tulosta.

7. Saatat muuten ajatella, että hyvänä tyyppinä oleminen riittää. Että kiva naama, ok ääni, hyvät läpät ja vapaa mieli yhdistettynä levy-yhtiön superosaamiseen nostaa sinut menestykseen. Ei se oikeastaan nosta. Vaikka popmusiikin historia tuntee monta rokkihuijausta, pääsääntö on yhä se, että menestyneet artistit ja bändit ovat menestyneitä syystä. Koska heissä on sitä jotain. Kutsuttakoon sitä vaikka X Factoriksi. Ja sitä voi opetella.

8. Sillä jokainen hetki, kun sinä et opettele ammattimaista, kaupallisesta näkökulmasta kunnianhimoista biisinkirjoittamista tai kyseisen prosessin kautta käyneiden biisien esittämistä, joku jossain opettelee. Ja jos jonakin päivänä teidän hengentuotteenne kohtaavat musiikkipäällikön työpöydällä, hän voittaa ja sinä häviät. Ala siis harjoitella.

9. Tai no joo. On myös mahdollista hankkia fanikunta jotenkin muuten kuin musiikin keinoin. Esimerkiksi tubettamalla. Ja sitten tarjota kyseiselle ryhmälle musiikkia. Se on kiehtova tie. Mutta siinäkin tapauksessa biisien on puhuteltava kuuntelijaa.

Osa 2: Analyysi

10. Sinähän olit muusikko tai musiikin ammattilainen, eikö niin? Hyvä. Kuuntele radiokanavia ja mieti, miten ne eroavat toisistaan. Sanotaan nyt vaikkapa kahdeksan tuntia per asema, vuorotellen, kuukauden tai kaksi. Tee muistiinpanoja: mitkä artistit ja biisit soivat, paljonko kotimaista, paljonko suomeksi esitettyä, millä energiatasolla, millä soundilla. Jos ymmärrät musiikkia, alat myös ymmärtää kanavien välisiä eroja.

11. Ja muistutuksena vielä. Nyt puhutaan isoista radioista. Niistä, joiden soittolistoille bändit haluavat. Niistä, joiden avulla voi katapultata itsensä staraksi. Omassa mielessäni ajattelen isoja kaupallisia radioita, mutta YleX on ihan samalla tavalla tässä mukana. (Itse asiassa jos on saumaa, sinun kannattaa hoitaa oma mestarisinglesi YleX:n a-listalle. Saat yksittäisestä soitosta rutkasti enemmän rahaa Yleisradiolta kuin kaupalliselta puolelta.) Sen sijaan vaikkapa Radio Suomi ei ole paras mahdollinen target market, sillä vaikka kuuntelijoita kanavalla onkin se 2 miljoonaa viikossa, Radio Suomen viikon soitetuimmaksi kappaleeksi pääsee noin viidellä (5) toistolla. Se on liian vähän.

12. Valitse säveltaiteellesi parhaiten sopiva radiokanava ja pidä sitä mielesi perukoilla musiikkia tehdessäsi. Eri tyyleillä pääsee soittoon eri kanaville. Ja joillain tyyleillä ei pääse soittoon mihinkään. Iskelmä, Suomipop, Nova, YleX, NRJ, Kiss, Loop, Rock ja City eivät soita ”kaikki niitä samoja kappaleita”, vaan jokaisella on oma profiilinsa. Sinun pitää osata katsoa päällekkäisyyksien taakse.

13. Tai sitten, jos olet mielestäsi sellainen musiikintekijä, joka haluaa ”antaa sävelten virrata lävitseen” ja joka pitää laskelmointia saatanan keksintönä, älä ajattele radiota. Ei Anssi Kelakaan ajatellut radiota Levotonta tyttöä tehdessään. Mutta ajattele jotain. Ajattele vaikkapa miten sinun bändisi musiikki asettuu osaksi rock’n’rollin jatkumoa. Tai mieti, tanssittaako hittisinglesi biitti juuri tänä keväänä. Tai onko överisti autotunetettu laulu hapantunut tehokeino vai ei. Tai jotain vastaavaa. Kappaleesi kuulostaa kuitenkin joltain, ole joka hetki tietoinen siitä, miltä.

14. Tässä vaiheessa sinulle saattaa muuten tulla ällöttävä olo. Olet kuunnellut päiväkausia suomalaista radiomusiikkia ja huomannut, ettet halua olla missään tekemisissä sen kanssa. Mielestäsi se on väritöntä, hajutonta, mautonta ja kaikkiaan kuuntelijaa aliarvioivaa paskaa. Fine. Palaa takaisin kohtaan yksi (1.) ja mieti uudelleen, haluatko kappaleesi radioon. Sinun on nimittäin hyvin vaikea teeskennellä populaarimusiikin tekijää, jos et rakasta lajia.

15. Ja jos epäilet suomalaisten musiikkipäälliköiden asiantuntemusta, huomaa tämä. Usein kuulee väitettävän, että radioilla on rahallinen sopimus isojen levy-yhtiöiden kanssa siitä, mitkä artistit menevät soittoon ja mitkä eivät. Ja ettei pienillä toimijoilla ole mahdollisuuksia kiilata tähän väliin. Tämä ei ole totta. Oikeasti kysymys on siitä, että isot lafkat, sanokaamme vaikkapa Warner, tietävät miten musiikkia tehdään, ie. miten peliä pelataan, ja siksi useat heidän artisteistaan läpäisevät seulan. Olen nyt toistanut samaa asiaa eri lauseilla monta kertaa, mutta vain siksi, ettei sen merkitystä voi liikaa korostaa. Jos opettelet pelaamaan peliä, saatat menestyä siinä.

16. Ja jos et usko edellistä kohtaa, muista, että vuoden 2016 soitetuin biisi oli pienen levy-yhtiön julkaisema. Ei Juha Tapion Jotain niin oikeaa jäänyt yleisöä vaille, vaikka sen julkaisi itsenäinen Kaiku Recordings.

17. Ai niin, vielä se, että sinä et pysty vaikuttamaan siihenkään, kuka siellä radiotornissa hengentuotettasi arvioi. Suomalaisen radion historia ei tunne vielä yhtään tapausta, jossa musiikkipäällikkö olisi erotettu hylätyksi tulleen muusikon tulikivenkatkuisen nettifoorumiavautumisen vuoksi. Deal with it. Omaan musiikkiisi sinä voit vaikuttaa, keskity siihen.

Osa 3: Action!

18. Muistatko kaikki ne rokkibaarien nurkkapöydissä käydyt keskustelut, miten Suomi on täynnä lahjakkaita ja osaavia muusikoita, jotka vain tarvitsisivat mahdollisuuden, mutta eivät syystä tai toisesta ole saaneet sitä? Niin minäkin. Ne ovat hienoja keskusteluja. Mutta unohda ne. Sinä et tarvitse mahdollisuutta, sinä tarvitset ammattitaitoa, ehkä hitusen lahjakkuuttakin. On aika toimia ja kirjoittaa se kehvelin hitti.

19. Hittibiiseistä ja niiden tekemisestä on julkaistu lukuisia kirjoja. Voit joko lukea ne tai jättää lukematta, perusasiat pysyvät joka tapauksessa samoina. Tuotanto, soundi, rytmiikka, sävellys, sanoitus, esittäjä. Joka osa-alueen kun hoitaa kiitettävästi kuntoon, niin eiköhän se ole siinä. Käydään ne yksitellen läpi.

20. Kappaleesi tuotanto on todella tärkeä. Äärimmäisen tärkeä. Deal breaker -tärkeä. Omakustanteita kuunnellessa jo noin viiden sekunnin kohdalla huomaa, onko biisillä toivoa vai ei. Säveltaiteesi on kuulostettava ammattitaidolla tuotetulta, vuoden 2017 standardien mukaan. Sinä et ole tekemässä demoa, koska radion kuuntelijat eivät niitä halua kuunnella. (Tutkittu on.)

21. Ja muuten, tämän edellisen kohdan tärkeys on tällä vuosikymmenellä vain kasvanut. Tuottaja on tärkein linkki lauluntekijän ja radiosoiton välissä. Kolme vuotta sitten työtarjoukset soitettiin Eppu Kososelle tai Matti Mikkolalle, vuonna 2017 heidän lisäkseen vaikkapa Jurekille tai Hank Sololle. Koska he osaavat hommansa.

22. Teoksesi soundi määrittelee pitkälti sen, millä kanavalla se soi. Onko kitaraa tai särökitaraa tai vielä särömpää tai oikeita rumpuja tai elektronisia biittejä tai robottiääniä tai orgaanista otetta vai mitä. Huomaa kuitenkin, että soundin on oltava tuore. Vain Yöllä on lupa kuulostaa Yöltä ja Paula Koivuniemellä Paula Koivuniemeltä. Pahinta on olla 3-5 vuotta trendiä jäljessä. Klassikkoartisti saa sen anteeksi, sinä et.

23. Ennen vanhaan suomirokkia tehdessä rytmiikka ei näytellyt pääosaa. Se oli 4/4, 120 iskua minuutissa ja yykaakoonee. Tilanne on toinen, jos  haluat hittisi soivan ns. discoteekeissä. Silloin biittien pitää olla ajantasaisia. Itse puhun mielummin kappaleen groovesta, koska siihen liittyy muitakin elementtejä kuin pelkkä rytmiraita. Hyväksi koettu keino on mennä valtavirran suosimaan discoon (tai missä nuoret nyt nykyään tanssivatkaan) ja katsoa, mikä hitti täyttää lattian parhaiten. Ja varastaa kyseisen kappaleen groove omaan biisiinsä. Helppoa, hauskaa ja toimivaa.

24. Taitavat muusikot ovat harmittavan usein huonoja pop-säveltäjiä. Heille melodiset ratkaisut ovat monimutkaisia, soinnutuksista ja osien vaihdoksista puhumattakaan. Populaarimusiikissa nerokkaimmat säveltäjät ovat niitä, jotka osaavat tehdä yksinkertaisista ja kuluneista elementeistä koskettavaa musiikkia. J. Karjalainen on tässä käsittämättömän taitava. Kuuntele vaikkapa Väinö tai Mennyt mies ja ihmettele. Paul McCartneyn Hey Jude on myös hyvä referenssi. Niin kuin Tami sanoisi: Keep it simple, stupid!

25. Olen keskustellut sanoittamisesta muun muassa Samuli Putron kanssa. Pidän Putroa yhtenä kaikkien aikojen parhaista kotimaisista kynäniekoista ja esimerkiksi hänen Olet puolisoni nyt -kappaleensa tekstiä upeimmista koskaan Suomessa tehdyistä. Siinä on vain yksi huono puoli: se ei aukea radiokuuntelussa perusjampalle tarpeeksi helposti. Vie mut kotiin aukeaa. Ja Kaksi vanhaa puuta. Ja Missä muruseni on. Tai vaikkapa Juicen Syksyn sävel. Nyt on elokuu ja minä olen viljaa. Jos tuosta metaforasta vedät koukeroisemmaksi, osa putoaa kelkasta.

26. Ja tietysti: sanoitusta tehdessäsi kertosäkeen ensimmäinen lause on tärkein ja kappaleen ensimmäinen säe toiseksi tärkein. Lopuilla yritetään kertoa tarina. C-osaan jokin twisti tai uusi näkökulma teemaan. Ja lopussa kertosäkeen moukarointia, jotta se painuu yleisön mieleen. Osaavat sitten festareilla hoilata mukana.

27. Joku älykäs sanoi näin: ”Hyvä laulu, hyvä laulaja, ei siinä paljon muuta tarvita.” Hyvä laulaja tarkoittaa tässä tapauksessa sellaista henkilöä, joka osaa esittää tekstin uskottavasti. Toni Wirtanen on tässä mielessä hyvä laulaja. Ja Bob Dylan. Ja Juice. Tietysti ammattitaidosta on hyötyä. Timo Kotipeltoa kuunnellessa ei pelota, selviääkö hän vaikeista korkeista nuoteista. Jesse Kaikuranta osaa tulkita isoja, tunteisiin käyviä tekstejä. Ja Celine Dion maailman suurimpia säveliä. Ja Erin mitä tahansa. Niin kuin suomalaisessa maajoukkuelätkässä on ollut tapana, sopiva voittaa pätevän.

28. Kolme vuotta sitten kehotin artisteja esittämään biisinsä suomeksi. Meno on nyt muuttunut. Eli englanninkielinen popmusiikki on jälleen kelpaamassa suomalaiseen radioon. Aikuinen väestö tykkää tietysti ensimmäisestä kotimaisesta, mutta jos haluat tavoittaa nuoren polven, enkku on nykyään ok.

29. Ja lopuksi: saattaa olla, että sinulla on hyvä bändi. Että olet hyvä laulaja ja karismaattinen tyyppi, jolla on ok biisejä. Mutta ehkä jollakulla muulla olisi parempia tai sinulle sopivampia lauluja.Ehkä ollaan tilanteessa, jossa sinun on annettava pois lisää artistin vapaudestasi. Tuotantohan jo oli tuottajan kädessä, ja kenties sinun on myös otettava pari muiden tekemää laulua ohjelmistoosi. Biisileirit on kivoja paikkoja. Jos pääsee oikeaan porukkaan, Suomen parhaat hittitehtailijat voivat puskea pari tsibaletta myös sinulle ja orkesterillesi.

Osa 4: Pelastava sivupolku nimeltä Spotify

30. Tätäpä ei itsenäinen artisti vielä parikolme vuotta sitten osannut kuvitella. Spotikka nimittäin pelastaa. Siis ihan aidosti. PELASTAA. Spotifyn soittikset alkavat olla todella suosittuja, ja niille nouseminen on huomattavasti radiosoittoon pääsemistä helpompaa. Ja koska soittiksia on enemmän kuin radioasemia ja niiden kohdeyleisöt pirstaleisempia, osa edellä mainituista säännöistä ei pidä paikkaansa.

31. Voit siis lukea vielä kerran kohdan 1. ja miettiä, olisiko sinun musiikkisi jakeluväylä sittenkin netti. Ja jos vastaus on kyllä, voit unohtaa radion täysin.

32. Hyviä biisejä hyvin esitettyinä sinun pitää silti saada aikaan.

Osa 4: Freddie Mercury

33. Poikkeuksiakin on. Olisi upeaa, jos juuri sinä olisit sellainen. Itse asiassa minä luulen, että juuri sinä olet poikkeus. Spesiaali tapaus. Tai no, en luule. Mutta toivon. Ehkä juuri sinä teet suomalaisen Bohemian Rhapsodyn. Kappaleen, joka kelpaa jokaiselle radiokanavalle, kriitikolle ja kuuntelijalle. Laulun, jota kuunnellaan vielä neljän vuosikymmenenkin päästä. Teoksen, joka saa jokaisen baarin sekaisin aina kun joku valitsee sen jukeboxista. Ehkä juuri sinä pääset kiipeämään Darth Vaderin selkään. Nahkaisissa minishortseissa. Ja yleisö on ihan että WHOOOOAAAAAAAA!

Godspeed.

freddie

Mä oon Antti. Stop, Shake, Honey, Go on Facebookissa, ja mä oon esim. Twitterissä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s