8 syytä rakastaa Vestan uutta Sun katu -biisiä

Olen ihastunut Vestaan. Olen ihastunut Vestan ääneen. Olen ihastunut Vestan tyyliin ja tapaan tehdä asioita. Olen ihastunut Vestan lauluihin, erityisesti hänen kirjoittamiinsa sanoihin. Ja koska olen ihastunut edellä mainittuihin seikkoihin, olen myös ladannut poikkeuksellisen vahvoja odotuksia Vestan uuden materiaalin suhteen.

Tärinä olikin tavanomaista suurempi, kun eilen illalla laitoin soimaan Vestan ensimmäisen Etenee Recordsin julkaiseman biisin Sun katu. Se on laulajan itsensä säveltämä ja sanoittama, Jori Sjöroosin tuottama erobiisi.

JA KIITOS ELÄMÄ, SE ON LOISTAVA! Itse asiassa siinä on niin monta hienoa ominaisuutta ja elementtiä, että päätin tehdä niistä kahdeksan kohdan mittaisen listan.

Sun kadussa rakastettavaa ovat:

  1. Intron fuzzahtava kitara, joka menee ensin tarkoituksella ihan perkeleesti epikseen ja lopuksi tarkoituksella ihan perkeleesti väärin. Outoa ja poikkeuksellista ja kummallisella tavalla toimivaa.
  2. Vestan ääni tietysti! persoonallinen, tunnistettava, vahva, mutta silti jotenkin surumielinen. Ja pakoton ja luonnollinen…
  3. …ja tää laulusoundi, pikkasen säröllä, ihan vähän, mutta tarpeeksi. Sillain, että kun laulussa ollaan rikki ja surullisia, myös tuotannossa huojutaan ja säröillään.
  4. Neljän soinnun kierto, äärettömästä alkava ja sinne palaava looppi, kuin parisuhteen jälkeinen surullinen tunne, jonka toivoo loppuvan, vaikka sisällään tietää, ettei se ole loppumassa ainakaan ihan heti, jos koskaan.
  5. Keinuttava groove, harkitusti etenevä mutta tiukka. Ja erityisesti nämä kaikuiset kitaraiskut kakkosella ja nelosella.
  6. Ja se, kun huomaa, että biisi ei ole missään kohtaa muuttumassa geneeriseksi spotikkapopiksi, vaan soundi on perinteisempi, jopa 60-lukulainen, minkä vuoksi se äkkiä kuulostaakin tuoreemmalta ja uudemmalta kuin suurin osa tuoreeksi ja uudeksi tarkoitetusta musiikista.
  7. Väliosan länkkäritunnelma ja sen kohtalokas rumpukomppi.
  8. Sanoitukset yleisesti, mutta erityisesti biisin MAAGINEN, IHOKARVAT PYSTYYN NOSTAVA LOPPU: ”Taidan olla täysi sekopää / mut mun reviirille ei mahdu yhtäkään hulluu enempää / minä riitän / minä riitän / minä riitän mulle / minä riitän”.

Ihanaa.

Vestan keikat 2017
23.6. Helsinki, Stadin Juhannus
1.7. Seinäjoki, Provinssirock
8.7. Turku, Ruisrock
15.7. Joensuu, Ilosaarirock
5.8. Oulu, Varjo-Festivaali
13.8. Helsinki, Flow Festival
19.8. Jyväskylä, Lounaispuisto Festival
7.9. Helsinki, Henry’s Pub / Helatorstaiklubi
6.10. Tampere, Lost in Music

Mä oon Antti. Stop, Shake, Honey, Go on Facebookissa, ja mä oon esim. Twitterissä ja Instagramissa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s