Ensinäytössä 23:23:n ihana uusi video Letters – ja sit mä kerron yhden surullisen tarinan

Minulla on monta surullista muistoa teini-iässä tapaamistani tytöistä. En ollut mikään mestarillinen pimumagneetti, vaan suht ujo, uusia tilanteita välttävä, pettymyksiä kaihtava kaveri, joka tykkäsi lukea kirjoja, kuunnella musiikkia, pelata jääkiekkoa ja hengata kavereiden kanssa.

Pidin tytöistä tosi paljon, ja jotkut heistä pitivät minusta, mutta koska en ollut opetellut edes alkeita sosiaalisen kanssakäymisen haastavassa taiteessa, käytännössä kaikki yritykset yhteisen sävelen löytämiseen olivat tuhoon tuomittuja.

Kerran eräs tosi kiva ja tosi nätti tyttö sattui Tampereen keskustassa samalle bussipysäkille kanssani. Tunsin hänet siitä, että olimme joskus sattumalta pelanneet keskenämme tennistä. No, hän oli menossa Tesomalle bussilla numero 1, minä Raholaan bussilla numero 2. Linja-autot liikennöivät tuohon aikaa niin, että minun oli mahdollista matkustaa kotiini ykkösellä, mutta tämän tytön ei kakkosella.

Joo. Me juteltiin niitä näitä siinä bussipysäkillä, en jäätynyt, taisin jopa onnistua jossain hauskassa vitsissä. Viisi kymmenen minuuttia ihanaa, sydämen pamppailemaan saavaa yhdessäoloa. Kunnes huomasin bussin numero 2 kaartavan kohti pysäkkiämme.

Päätin nousta bussiin.

Tyttö sanoi, että eiks ois kiva, jos odottaisin seuraavaa, niin voisimme sitten mennä samalla kyydillä.

Päätin nousta bussiin.

Moikkasin tyttöä ja nousin bussiin.

Tyttö jäi pysäkille.

Ja minä nousin bussiin.

Noin kymmenen sekunnin jälkeen tajusin tehneeni hirveän virheen.

Me oltiin eri kouluissa (hän Tesoman yläasteellä, minä Kaarilan), emmekä nähneet enää.

Tämä tuli mieleen katsottuani 23:23:n uuden, ihanan videon Letters. Siinä ujohko poika näkee tytön, rohkaisee mielensä, he tekevät yhdessä asioista, pelaavat korttia ja sen sellaista… kunnes seuraa loppuhuipennus, jota en tietenkään paljasta.

Videon on ohjannut Ina Mikkola ja siinä esiintyvät Randal Kirk II ja Juliana Correa. Biisi on 23:23:n pari vuotta sitten ilmestyneeltä To Die On Faraway Island With You -ep:ltä ja siinä fiittaa The Hearing, eli Ringa Manner.

Jos 23:23 ei ole tuttu, kerrottakoon, että kyseessä on Rami Vierulan makuuhuoneprojekti, joka on tällä hetkellä määrittelemättömän pitkällä tauolla. Ja jos Rami Vierula ei ole tuttu, KANTSII TUTUSTUA JÄBÄÄN!

Mä oon Antti. Stop, Shake, Honey, Go on Facebookissa, ja mä oon esim. Twitterissä ja Instagramissa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s