Jori Sjöroosin eka soolobiisi on täydellinen, minkä vuoksi mä ajattelin käsitellä yleistä supervoimateoriaa

Jos mä koskaan pääseen pitämään puhetta nuorille ylioppilaille tai muille aikuiselämänsä kynnyksellä oleville, olen suht varma, että aion esitellä heille yleisen supervoimateorian.

Se kuuluu näin:

Menestyäksesi sinun pitää osata tarpeeksi hyvin ammattisi kaikki osa-alueet, eli oltava niin sanottu moniosaaja. Mutta koska nykyään maailma on täynnä moniosaajia, sinun on tultava erittäin hyväksi jossain yhdessä asiassa. Poikkeuksellisen, jopa ihan saatanan hyväksi. Sinulla on oltava jokin supervoima.

Suomen musiikkimaailma on täynnä tällaisia ihmisiä, mutta supervoiman merkitys on korostunut erityisesti tuottajien keskuudessa. Kaikilla parhailla nimittäin on omansa.

Hank Solo pystyy tuottamaan maailman kaupallisinta soundia: kirkasta, puhdasta, leikittelevää, monipuolista ja niin ajanmukaista, ettei kenties kukaan ole aikaisemmin pystynyt tässä maassa samaan, ehkä 2000-luvun alun Jarkko Salovaaraa lukuun ottamatta.

Eppu Kososen supervoima on hänen kykynsä keskustella ja kehittää, kannustaa ja piiskata artistia. Aiheen nosti esille viimeksi Iisa, mutta asiasta ovat maininneet muutkin. Epun avulla laulajilla ja lauluntekijöillä on tapana saada itsestään enemmän irti.

Matti Mikkola taas on musiikillinen nero, poikkeusyksilö, joka hallitsee ilmiömäisesti populaarimusiikin historian, mutta taitaa kepeästi myös nykysoundin. Jurek osaa tuoda marginaaleissa käytettyjä elementtejä valtavirtaan yllättävästi ja kekseliäästi.

Ja niin edelleen.

Että mites sitten Jori Sjöroos?

Hän on nimittäin eri maata.

Jori Sjöroosin supervoima on se, että hän on Jori Sjöroos.

Lähtien 90-luvun lopulta, Fu-Touristin ensimmäisistä singleistä PMMP:n levyjen kautta Magenta Skycoden viiden tähden albumeihin – tai näihin tuoreempiin juttuihin, ROOXXIn Breath Iniin (ja s i i h e n Flow’n keikkaan) tai vaikkapa kuukausi sitten julkaistuun Vestan Sun katu -biisiin. Kaikki ne ovat kulkeneet Sjöroos-filtterin läpi, jokaiseen on suodattunut jotain poikkeuksellista.

Kuuntele King Kong of the Dance Floorin prosessoituja ihmisääniä. Ihmettele Matojen tosi paskoja mut just siihen biisiin sopivia kitarasoundeja. Tai We’re Going To Climbin puhtaita harmonioita. Lue Luvher Oh Haterin sanat. Ja keskity sen jälkeen hänen ensimmäiseen omalla nimellään julkaistuun lauluunsa Animals, sen kuulaaseen soundiin, surumieliseen tunnelmaan, herkästi kehittyvään melodiaan tai Ringa Mannerin ja Markus Perttulan laulusuorituksiin.

Lahjakkaille on omat kisat.

 

(Artikkelin kuva: Viivi Huuska)

Mä oon Antti Granlund, radiojäbä, manserokin kuningas ja poikkeuksellisen hyvä halaaja. Oon tuottaja Bauer Median omistamassa Iskelmä-radiossa sekä musiikkikirjoittaja Soundissa ja tässä blogissa. Stop, Shake, Honey, Go on Facebookissa, ja mä oon esim. Twitterissä ja Instagramissa.

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Jori Sjöroosin eka soolobiisi on täydellinen, minkä vuoksi mä ajattelin käsitellä yleistä supervoimateoriaa

  1. Suomi voidaan kyllä saada maailmanmusiikkimarkkinoille hyvin ja siitä meidän talous järkevän tasaiseksi ja hieman nousujohteiseksikin. Hyvä me! Keep on going on and further

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s