Top50 – Vuoden 2016 parhaat kotimaiset biisit

Suomalainen musiikkivuosi 2016 oli poikkeuksellisen hyvä. Uudet bändit ihastuttivat ja vanhat lunastivat. Genreillä oli yhä vähemmän merkitystä, kun indiet, altsut, rokit, iskelmät, punkit ja räpit menivät iloisesti keskenään sekaisin. Oli omaperäisyyttä ja omaehtoisuutta, hölmöilyä ja synkistelyä, herkkyyttä ja rajuutta, ajanmukaisuutta ja ajattomuutta. Ja samalla yhä vähemmän halua välittää markkinatalouden paineesta.

Lopputulokset olivat sekä huimaavia että hurmaavia.

Joten… tästä lähtee…

VUODEN 2016 TOP50 KOTIMAISET BIISIT, BABY!

GO CRAZY!

Edit. Ja tässä Spotify-soittis!

Best of the Best

50.   Kids Music: Camera Kids Music (jälleen yksi Johannes Leppäsen vaikutuksen alainen yhtye) julkaisi kaksi altsupopin perinnelaarista vaikutteensa poiminutta biisiä. Camerassa miellyttivät yksinkertainen melodia, säröpörökitarat ja tarttuva kertsi.

49.   DF5K: Aallot
Oulun shoegaze-toivo alkoi hiljalleen lunastaa itseensä kohdistettuja lupauksia. Aallot yhdisti bändin aikaisemmista biiseistä tutun runollisuuden kauniiseen sarökitarameteliin.

48.   Juice Normaali: Tuokaa minulle Bull Mentulan pää
Teemu Bergmanin uusi punkryhmä pursusi hauskuutta – ei tosin jokaisen mielestä. Bull Mentulan pään vaatiminen sai aikaan hymähteluä, mutta helvetti sentään, kuinka tarttuvan rallin Bergman oli jälleen kerran kirjoittanut!

47.   Rainbowlicker: Highscore
Hassusti laserpunkiksi musiikkiaan kutsunut helsinkiläinen Rainbowlicker vakuutti tyylillään ja osaamisellaan. Highscore rokkasi kuin likainen versio Sleigh Bellsin parhaista biiseistä. Musiikkivideokin oli hieno.

46.   Lokit: Työttömyys
Suomenkielistä rockia 90-lukulaisella indiekitaroinnilla maustanut Lokit osoitti hallitsevansa myös melodioiden kuljetuksen. Bändin rento soitantakaan ei peittynyt kotikutoisten äänitysten taakse – ja sanoittaakin osattiin.

45.   Mood Dye: Still
Helsinkiläisen Cina Poladan kitaristi Tatu Miettinen starttasi yhden miehen bändinsä ujosti mutta toiveita herättävästi. Yksi biisi, ei lisätietoja tai lupausta julkisista esiintymisistä. The Curen 80-lukua oli kuunneltu.

44.   Sur-rur: Sydän ei kysy lupaa
20 vuoden ikään päässyt lapualaisbändi siirtyi Ihmisiä nurmikolla -levyllään lopullisesti punkista suomirockin puolelle. Vilpittömästi ja tunteella esitettyjen laulujen kirkkaimmaksi edustajaksi nousi 16-minuuttinen Sydän ei kysy lupaa.

43.   K-X-P: Freeway
Timo Kaukolammen jumituskokoonpano jatkoi laadukkaiden julkaisujen sarjaa albumilla III part 2, ja bändin keikat lähentelivät jälleen shamanistisia äärikokemuksia. III part 2:n huippuhetki Freeway tunnelmoi synkänlaisesti.

42.   The New Tigers: Visions
Ujona shoegaze-kokoonpanona aikanaan aloittanut The New Tigers osoitti osaavansa myös rokkaavamman, itsestään varman säröpopin. Visionsilla limittäiset melodiat risteilivät iloisesti kuin kesälaitumille päästetyt villieläimet.

41.   Ruger Hauer: Koomaan
Ruger Hauerin jäähyväislauluksi kirjoitettu Koomaan paitsi saatteli räppikolmikon vuoteen lepoon, myös nyökkäsi hauskasti The KLF:n suuntaan. Iisan laulama ja kirjoittama kertosäe kelpasi indieväellekin.

cats-of-transnistria

40.   Cats Of Transnistria: Let It Happen This Way
Viipyilevän haikeuden mestarikaksikko Tuomas Alatalo ja Henna Hietamäki aka Cats Of Transnistria julkaisi laadukkaan debyyttialbumin Divine. Se osoitti, ettei alle kuusiminuuttisia biisejä tarvitse, jos tietää mitä on tunnelma.

39.  Merries: Travel To The Sun
Ysäriläistä powerpoppia paukuttava Merries osoitti hallitsevansa lajityyppinsä soundit, sävelet, harmoniat ja ulkoisen muotokielen. Travel to the Sunilla ulisevat kitarat yhdistyivät saumattomasti puolimelankoliseen sävellykseen.

38.   Plastic Tones: The Eyes
80-lukuvaikutteinen powerpop eli ja voi hyvin Plastic Tonesin käsittelyssä. Bändin ensimmäinen julkaistu biisi The Eyes antoi lupauksen kirkkaasta tulevaisuudesta. Plussaa ältsin hienosta fanituotekangaskassista!

37.   Cityman: Hold On
Alpo Nummelinin ja Tomi Leppäsen elektrokaksikko hallitsi tyylin, biisit ja tanssittamisen. Kasarilaisittain groovanneen Hold Onin musiikkivideo kuvattiin komeasti New Yorkissa.

36.   Sonic Visions: Lost In Between
Dream-krautiksi (dream pop + krautrock) musiikkityylinsä nimennyt Sonic Visions löi peliin kolme itsevarmuutta ja taisteluvalmiutta huokunutta biisiä. Haastatteluissa yhtye kannusti nuoria harrastamaan rappiota ja Hanoi Rocksin kuuntelua.

35.   Mumrunner: Sputnik
Groovaavaa shoegazea tarjoillut Mumrunner ei jäänyt pelkäksi kotimaan toivoksi. Debyytti-ep julkaistiin Saksassa ja Japanissa, minkä lisäksi bändi keikkaili ympäri Eurooppaa. Biisinä Sputnik edusti lajityyppinsä parhaimmistoa.

34.   Van Dammes: Thunderbirds Are Go
Särökitaroita, särölaulua, tiivistä tempoa, hauska nimi biisille JA PERKELEEN VAHVA KERTOSÄE! Siitä oli Van Dammesin Thunderbirds Are Go tehty. Myös musiikkivideo miellytti vahvasti.

33.   Rami Vierula: Taikoja
Delay Treesistä paremmin tuttu Rami Vierula kuoppasi 23:23-sooloprojektinsa (ainakin toistaiseksi), vaihtoi kielen suomeen ja otti oman nimensä käyttöön. Tuloksena oli tenhoavasti tunnelmoinutta lofi-unipoppia.

32.   Mopo & Ville Leinonen: Kuka tätä laivaa ohjaa?
Huikea jazztrio Mopo ja kestosuosikki Ville Leinonen yhdistivät voimansa enemmän kuin onnistuneesti. Leinonen vastasi yhdestä vuoden pysäyttävimmistä säepareista: ”Kuka tätä laivaa ohjaa / joka tyhjänä painuu pohjaan?”

31.   Jukka Ässä: Rakastan sua tän hetken vain
Popin, indien ja iskelmän välisessä kolmiossa taiteileva Jukka Salminen julkaisi yhtyeineen kaksi ep:tä, joiden kappalemateriaali oli läpeensä loistavaa. Rakastan sua tän hetken vain vieraili jopa Radio Suomipopin Pop Top 10 -listan kärjessä.

rooxx

30.   ROOXX: Summertime Low
Jori Sjöroosin uusi bändi ROOXX hurmasi Flow Festivalin keikallaan ja julkaisi upean bossa nova -rytmisen biisin Summertime Low. Komeasta laulusuorituksesta vastasi Sans Parade -yhtyeen Markus Perttula.

29.   The Hearing: Backwards
Ringa Manner sukelsi toisella sooloalbumillaan yhä syvemmälle elektronisen melankolian maailmaan. Backwards edusti hetkittäin jopa apokalyptiseksi industrial-oopperaksi yltyneen Adrian-levyn popimpaa puolta.

28.   Big Wave Riders: Crest Of A Wave
Vuosikymmenen alun blogisuosikki julkaisi loistavan kakkosalbumin, joka kurkotti milloin 80-luvun Lontooseen, milloin 90-luvun Manchesteriiin. Crest Of A Wave taas rokkasi kuin The Strokes parhaimmillaan.

27.   Brian & Helvetin Peruna: Todella törkee
Sallan ja Miron matka maailman ympäri -bändistä tuttu Miro Palokallio ja Kata Laakso lauloivat nussimisesta ja väkivallasta hauskasti ja herttaisesti. Soitto oli rentoa, soundit kepeät ja kokonaisuus juuri oikealla tavalla punk ja pop.

26.   Tyynyt: Ródos ’86
Aikanaan Wojciech-yhtyeestä tutuksi tullut Jari Oisalo jatkoi Tyynyt-bändinsä kanssa laadukkaasti. Ródos ’86 -biisin (ja videon) ansiosta me kaikki tunsimme hetken aikaa aikojen kulun.

25.   Vesala: Rakkaus ja maailmanloppu
Kaupallisen poplevyn julkaissut Paula Vesala osoitti soolodebyyttinsä avausbiisissä osaavansa niin halutessaan tehdä mitä tahansa. Rakkaus ja maailmanloppu oli iltapäivälehtien toimittajille niin outo pala, että siitä kirjoitettiin jopa otsikoita.

24.   Gettomasa: Pelkuri
Pelkuri iski lujaa. Kovemmin kuin juuri mikään. Väkivaltaiselle isälle suunnattu yhdeksänminuuttinen tarina oli pysäyttävä, koskettava ja surullinen. Omassa lajissaan ylittämätön.

23.   Puk: Mitä on ihminen
Melodis-dramaattisen suomirockin konkariyhtye Puk teki onnistuneen paluun. Murhalaulut-albumi sisälsi monta täysosumaa, koskettavimpana hetkenä kansanvaelluksesta kertova, läpeensä surullinen Mitä on ihminen.

22.   Kynnet: Tikusta asiaa
Love Sportista tutun Teemu Tannerin yhden miehen bändinä aloittanut Kynnet julkaisi hillittömän innostavaa garagerockia sisältäneen kuuden biisin mittaisen kasetin …menee poks. Tikusta asiaa oli nopea, melodinen, hauska, rytmikäs, tanssittava ja tarttuva ralli.

21.   Delay Trees: Brightest Eyes
Melodisen indiepopin suosikkibändi Delay Trees lunasti jälleen kerran. Brightest Eyes oli ajaton poppikaunokki, jossa kuuluivat niin 60-lukulaisen Amerikan kuin 90-luvulla tutuksi tulleiden indiebändien kai’ut.

viitasen-piia

20.   Viitasen Piia: Miksi pelkäisin
Hauraita lauluja, raukeaa tunnelmaa, täydellistä sointia. Piia Viitanen osoitti olevansa Suomen parhaita lauluntekijöitä, niin kappale- kuin albumimitassakin. Laulumaa nousi oitis kotimaisen folkrockin klassikkolevyksi.

19.   The Scenes: Louis Wain
Huimaavana livebändinä osaamisensa todistanut The Scenes vakuutti viimein myös albumimitassa. Sex, Drugs And Modern Art sisälsi tutun nyrjähtänyttä tykitystä, mutta levyn komeimmaksi hetkeksi nousi Konsta Koiviston mestarillisesti tulkitsema Louis Wain.

18.   Teemu & The Deathblows: I’m The Kidd
Helsinkiläinen Teemu & The Deathblows nousi kertaheitolla garagehenkisestä indierockista nauttivien suosikkibändiksi biisillä I’m The Kidd, jossa oli hieman More Than a Feelingiä, vihjaus Lou Reediä, tujaus The Strokesia – ja perkeleen kova kertsi!

17.   Kasper: Mä täytän aikaa (feat. Karin)
Valtavirran ja indien välissä leijahdellut Kasper ihastutti luonnollisella persoonallisuudellaan. Mä täytän aikaa oli tarttuva, mutta ei ns. halonhakkaushitti – yhtä aikaa helppo ja kuuntelua kestävä.

16.   The Holy: This Will Be The Day That I Die
Vuoden kovimman tulokkaan tittelistä kamppaillut The Holy vakuutti sekä biiseillään että keikoillaan. The Nationalilta ja U2:lta vaikutteita ottanut This Will Be The Day That I Die osoitti, ettei The Holyn tarvitse nuoresta iästään huolimatta kumartaa ketään.

15.   Lassi Valtonen: Taikametsä
Viiden vuoden mittaisen tuumaustauon urastaan ottanut Lassi Valtonen palasi äänensä löytäneenä. Kasvottomat päivät -albumin kappalemateriaalista kokonaan vastannut Valtonen osasi niin grungehtavan rockin kuin Taikametsän kaltaisen tunnelmoinninkin.

14.   The Lieblings: Spark
Suomen ihanin powerpopbändi The Lieblings palasi vuoden ihanimman powerpopsinglen kera. Spark tarjosi sitä mitä kansa halusi: aurinkoista, surisevaa, melodista ja värikastä soittoa. Teenage Fanclubkin olisi ollut tyytyväinen.

13.   Itä-Hollola Installaatio: Tyttöystävä
Itä-Hollola Installaation suomirock oli taitavaa ja tarttuvaa, mutta ennen kaikkea hauskaa. Kuin bändi olisi tiennyt, miten älykästä tehdään, mutta valinnut mieluummin hölmön. Tyttöystävä kasvoi upealla tavalla liikuttavasta laulelmasta villiin rokkijamiin.

12.   Burning Hearts: Work Of Art
Niin vaivattomalta ja helpolta saivat Jessika ja Henry Neuman jälleen musiikin tekemisen näyttämään. Burning Heartsin paluusingle Work of Art oli perinteisistä indieaineksista koottu poplaulu, jonka ihastuttava kertosäe vei sydämen kuin varkain.

11.   Villa Nah: Spy
Villa Nah julkaisi yhden vuoden parhaista kotimaisista albumeista. Ultiman biisit olivat upeita, ja soundillisestikin bändi oli kehittynyt. Commodore 64 -peliklassikosta melodiansa napannut Spy miellytti 80-luvulla lapsuutensa viettäneitä.

pimeys-promo

10.   Pimeys: Ollaan hiljaa
Pimeys julkaisi kappaleen, joka oli kuin In The Air Tonightin ja Hetken tie on kevyen rakkauslapsi: maltillinen, kärsivällinen, kaunis mutta salaperäinen. Biisin majesteettiseen liitoon nostava kohta oli yksittäisenä hetkenä vuoden vakuuttavimpia. Loistavuudestaan huolimatta Ollaan hiljaa ei saanut radiosoittoa, koska sitä ei ollut tehty radioon sopivaksi.

9.       French Films: Think It Over
Tanssittavan indierockin ytimestä ammentavalle French Filmsille vuosi 2016 kului lähinnä studiossa ja muutamilla keikoilla. Kesällä ilmestynyt single Think It Over muistutti, mikä on tämän genren ykkösbändi Suomessa. Samaan aikaan Johannes Leppänen piti itsensä kiireisenä miljoonan muun yhtyeensä kanssa.

8.       Jukka Nousiainen: Kohti kaukaista tähteä
Vaihtoehtonero Jukka Nousiainen kirjoitti, äänitti ja julkaisi toisen albumillisen iskelmällisiä rokkibiisejä. Ykköslevyä rauhallisemman Jukka Nousiainen -levyn vastustamattomin kuiskailu Kohti kaukaista tähteä toi herkimmille kyyneleen silmään, ei vähiten biisin upean outron vuoksi.

7.       Black Twig: 1998
Helsinkiläiset shoegaze-altsun mestarit julkaisivat kelpo albumin Blaze On a Plane, jonka ensimmäinen single 1998 oli ns. instant classic. Kappaleessa bändin äänellinen ja tyylillinen taituruus yhdistyivät loistavaan säveleen sekä tunnelmaan, jonka bändi kielsi olevan nostalginen, vaikka nostalginen olo siitä tuli. Kitarat olivat tietysti taas niin upeita, että sanat loppuivat kesken.

6.       Töölön Ketterä: Ludoo
Töölön Ketterän Ludoo oli sen sortin napakymppibiisi, että olisi epäreilua toivoa heidän julkaisevan enää koskaan mitään yhtä hyvää. Indiekertsi, loistava tuotanto, napakat räpit & riimit ja norm core -viileydessään uskottavat Matti 8 ja Handshake olivat yhdistelmä, joka kelpasi lähes kaikille. Suomigrime nousee valtavirtaan viimeistään tämän vuoden aikana.

teksti-tv-666

5.       Teksti-tv 666: Silmät kiinni ja kädet ristiin
Suomen paras rockbändi julkaisi kolmannen ep:n ja komean kokoelmalevyn, ja yhtyeen keikat olivat yhä yhtä helvetin kaaosta. Jos oli unohtanut ajan, jolloin rokkenroll tuntui vaaralliselta elämän lajityypiltä, Teksi-tv 666 muistutti. Silmät kiinni ja kädet ristiin edusti bändin kappalemateriaalin hitikkäämpää laitaa.

4.       Matti Johannes Koivu: Siinä on rakkautesi
Matti Johannes Koivu teki suuren rakkauslaulun. Tunteellisen, haikean, surullisen mutta mieltä ylentävän. Parhaansa kenties koskaan. Herkästi loppuun kasvava sovitus, Koivun itsevarma laulusuoritus, kuin hän olisi tiennyt olevansa jonkin tavanomaisuutta huomattavasti harvinaisemman asian äärellä, lopun toteamus: ”Ei ole eilistä nyt, on vain huominen.” Täydellistä.

3.       Litku Klemetti: Juna Kainuuseen
Soundin jutussa hauskasti ”svengaavaaksi punkiskelmäksi” määritelty Litku Klemetti & Tuntematon Numero julkaisi vastustamattoman albumin Horror ’15, mutta todellista täysosumabiisiä saatiin odottaa joulukuulle. Ylväs parisuhdelaulu Juna Kainuuseen otti vaikutteita 70-luvun ranskalaisista euroviisuista, ja biisin nimi viittasi hauskasti Seija Simolaan. Musiikkivideolla Sanna Klemetin tanssi oli ihanampaa kuin mikään tanssi ikinä. Ei ihme, että kaikki rakastuivat.

2.       Mikko Joensuu: There Used To Be a Darkness
Vuosi 2016 oli Mikko Joensuun. Kaksi klassikkoalbumia, kaksi once in a lifetime -keikkaa (Johanneksenkirkossa keväällä & Flow’ssa kesällä), upeita biisejä, suitsutusta ja hypeä, mutta ei yliampuvasti. Amen-trilogian ensimmäinen osa Amen 1 oli akustinen ja herkkä folkrocklevy, mutta todelliseen lentoon Joensuu nousi trilogian toisella albumilla. Amen 2:n kohokohta There Used To Be A Darkness olisi melodiansa ja jyräävän tanssikomppinsa puolesta ollut mallikelpoinen indiehitti, jos ei olisi ollut 11 minuuttia pitkä.

astrid-swan

1.       Astrid Swan: Long Time Running
Astrid Swan kirjoitti vuoden 2016 täydellisimmän laulun. Ehjän mutta muodoltaan sirpaleisen. Laulun, joka sai sydämen sykkimään synapulssiensa mukaan, jännityksestä ja ihastuksesta. Itse asiassa ainoan, joka kuulosti tulevaisuudelta.

Swan sairastui aggressiiviseen rintasyöpään vuonna 2013, juuri Astrid4-albumin julkaisun jälkeen. Ja niin kuin hirveän monta kertaa aikaisemminkin musiikin historiassa, isosta tragediasta syntyi täydellistä taidetta.

Musiikilta ei voinut pyytää enempää.

best-around

Mä oon Antti Granlund. Stop, Shake, Honey, Go on Facebookissa, ja mä oon esim. Twitterissä.

Advertisements

5 kommenttia artikkeliin ”Top50 – Vuoden 2016 parhaat kotimaiset biisit

  1. Juu, todellakin Spotify-soittari! Suurin osa on jäänyt itseltä pimentoon (viime vuosi meni musan(kin) suhteen jotenkin sumussa), niin soittarin kautta tulisi parhaiten tutuksi. En epäile hetkeäkään etteikö top 50 sisältäisi toinen toistaan kovempia biisiä. Sen verran hyvin on kuuntelutottumukset natsannu aikojen saatossa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s